Kotiseutumatka suvun juurille Antreaan
"Hutri-suvun nostalgiamatka rajan toiselle puolelle Antreaan starttasi
Imatran kylpylältä 3.8 klo 08.00 syötyämme ensin mahat täyteen.
(Lähtötunnelmaa kylpylän edustalta )
Suurempia eroja Suomen ja Venäjän välillä ei ainakaan luonnossa ollut.
Ihmettelin vain miksi tienvierustoilla oli niin paljon roskia.
Kerrostalot olivat aika huonossa kunnossa. Omakotitalot olivat pieniä ja hassun näköisiä.
Suurin osa niiden pihoista oli villin aluskasvillisuuden peitossa, mutta silti täynnä erilaisia ruokaviljelmiä.
Pysähdyimme aina välillä ottamaan valokuvia vanhan puukirkon raunioilla,
jossa paikalliset pikkulapset ritsoineen innostuivat kiusaamaan bussikuskiamme.
(Vanhan kirkon raunioilla pysähdyimme Armas Hutrin tekemän muistopatsaan luona.
Kuvassa Aulis ja Armas Hutri)
Hautausmaalla muistomerkin ääreen laskimme kukkaseppeleen jossa Aulis Hutri piti puheen.
Kiinnostuin katsomaan erikoisia hautoja, niissä jokaisessa oli vainajan kuva, paljon värikkäitä koristeita,
sekä pöytä ja tuoleja vainajan omaisille.
Jatkoimme matkaa Kuukaupin sillalle, mikä oli vaikuttava näky.
Silta oli suuri ja joki niin leveä, että siitä tuli mieleen Amazon. Kävelimme sillan yli ja otimme ryhmäkuvia.
Matka jatkui ruokapaikkaamme, josta olimme etukäteen ruokailun tilanneet.
Ruoka ei ollut vielä valmista, joten suuntasimme isäni, siskoni ja setäni kanssa taloon,
jossa setäni Olavi Mäkelä oli syntynyt. Talo ei ollut enää synnytyssairaala vaan yksityisen omistama,
joten emme päässeet tutkimaan taloa sisältä käsin. Täytyi tyytyä valokuviin.
Ruokailun jälkeen suunnistimme viimeiseen pysähdyspakkaamme Svetokorskiin.
Kiersimme torin ja sisäpuolen pikkuputiikit. Palasimme rajanylitysasemalle, siitä takaisin Imatran kylpylälle.
Hyvästelimme toisemme ja lähdimme koteihimme eripuolille Suomea väsyneinä, mutta onnellisina.”
Tiina Mäkelä